Jatkiksen oppikahvila

Oppikahvilassa keskusteltiin kuudesta eri aiheesta kahvilakohtaisten emäntien johdolla. Kahviloiden jälkeen tehtiin yhteenveto kahviloiden aiheista ja keskusteluista ja isä Tuomas esitti teologisia suuntaviivoja aiheiden käsittelyyn. Keskustelu oli toimivaa ja hedelmällistä siksi jaamme nuorten ajatusten tuotokset nettivierailijoidenkin käyttöön. Keskustelun aiheisiin ei ole yhtä oikeaa vastausta, kaikkien ajatukset ovat tärkeitä ja arvokkaita.

Mitä on hyvä elämä?

Teologiselta kannalta elämän hyvyys on sidottu Jumalaan. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Jumala on Rakkaus, niinpä ihmisenkin tehtävä on rakastaa. Rakkautta ei voi kokea ja jakaa yksinään. Se tarvitsee osakseen vuorovaikutusta. Hyvä elämä nivoutuu tähän päämäärään. Se on sosiaalista ja mitä enemmän ihminen oppii rakastamaan sitä enemmän hyvän elämän salaisuus paljastuu hänelle ja hän oppii ymmärtämään elämää. Hyvä elämä vaattii yhteyden Jumalaan ja ihmisiin, joita kohtelee kunnioittaen ja rakkaudella.

Viha puolestaan etäännyttää rakkaudesta ja hyvyydestä. Siksi hyvä elämä edellyttää myös vihamiesten rakastamisen. Rakkauden, joka ei aseta ehtoja. Hyvä elämä ei ole siten samaistettavissa helppoon elämään. Elämä voi olla hyvä, vaikka se olisikin haasteellinen ja vaikea. Kommentti nuoren mottoon: "hyvä elämä vaatii rohkeuden elää, mutta rohkeus ei ole samaistettavissa itsensä loukkaamiseen. Itseäänkin pitää rakastaa ja kunnioittaa."

Mitä muuttaisin maailmassa?

Jumala loi maailman hyväksi, mutta lankeemuksen kautta maailmaan tuli pahuutta. Jumala itse halusi muuttaa lankeemuksen seuraukset, mutta ihminen ei halunnut kääntyä. Silti Jumala jatkoi ihmisen kutsumista pelastushistoriassa. Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta lankeemuksen seuraukset pyyhitään pois - kuolema on voitettu, mutta Jumalakaan ei pelasta ketään väkisin. Ketään ei voi pakottaa rakkauteen tai vastaanottamaan sitä. Pakotettu rakkaus ei ole aitoa. Ihmisellään on Jumalan kutsusta huolimatta päätäntävalta siitä haluaako hän ottaa armon vastaan. Ehkä monet toiveemme maailman muuttumisen suhteen heijastavat rakkautta, mutta kun Jumalakaan ei voi, emme mekään pysty pakottamaan muita muuttumaan. Siksi meidän on mietittävä sitä, miten itse voimme muuttua ja miten se vaikuttaa maailmaan.

Millainen itse olen?

Tähän varsinkaan ei voi löytää yksiselitteistä vastausta. Kirkossa puhutaan katumuksesta, joka on tärkeä osa kristillistä elämää. Katumus on muuttumista eikä tapahtuneiden asioiden harmittelua. Ihmistä kutsutaan muuttumaan itsekkyydestä kohti rakkautta. Muuttumista ei voi tapahtua ilman rehellisyyttä tai kykyä tutkia itseään.

Tärkeää ei ole se, mitä kukin haluaa muuttaa itsestään. Tärkeää on kyky tunnistaa itsessään asioita, joissa tulisi muuttua ja kehittyä. Tärkeää on pysyä liikkeellä eikä pysähtyä paikalleen. Elämä on jatkuvaa kasvua ja oppimista elämän eteen tuomista tilanteista.

Hyvä ihminen?

Teologisesti ajatellen kaikki on luotu hyviksi - elämään Jumalan kaltaisina olentoina. Kaikki ovat kuitenkin syntisiä, ei ole muuta taydellistä ihmistä kuin Kristus - elävän Jumalan poika. Silti meitä kutsutaan täydellisyyteen: "olkaa täydelliset, kuten taivaallinen isänne on täydellinen." Tällä tiellä edistyneitä ihmisiä kutsutaan kirkossa pyhiksi.

Ihmisen onnistuminen on aina vajavaista. Hyvyyden voi löytää Jumalan yhteydessä. Niinpä pyhä tunnistaa itsessään piilevän itsekkyyden ja rakkaudettomuuden, jotta voisi kasvaa. Hyvä ihminen on siis rehellinen ja nöyrä omien puutteidensa kanssa.

Hyvyys ei myöskään salli halveksuntaa. Jumala antaa aurinkonsa niin hyville kuin pahoille. Samalla tavoin mekään emme saa halveksia niitä, joita pidämme pahoina. Uskomme, että rakkaus ja hyvyys voittavat pahuuden, kuten Kristuskin voitti kuoleman ristin kautta.

Mitä sinä inhoat?

 Elämään kuuluu asioita, joita inhoaa. Jotkut näistä ovat sellaisia, joita oikeasti pitäisi sietää, kun taas joitakin asioita pitääkin inhota. Jotkut hengelliset opettajat ovat sanoneet: "rakasta lähimmäistäsi, mutta vihaa syntiä." Rakastaminen ei siis tarkoita kaiken sallimista tai hyväksymistä. Eli rakkaus pitää sisällään totuudessa pysymisen ja sen opettamisen. Jos joku lähimmäisemme toimii itseään tai muita vastaan, pitää olla valmis kertomaan missä hän toimii väärin. Emme saa kuitenkaan hyljätä ihmistä väärien toimintatapojen tai tekojen vuoksi, vaan pitää olla valmis auttamaan, kun tämä haluaa muuttua. Ja vaikka tämä ei haluaisikaan muuttua, meidän pitää olla rinnalla, odottaa tilaisuutta auttaa ja tukea, kun aika tulee. Tätä on lähimmäisen rakkaus ja synnin vihaaminen. Erityisesti tämä koskee myös itseämme, ettemme arvioi vain muita, vaan myös omaa itseämme suhteessa Kristukseen ja hänen tapaansa toimia.

Mitä sinä rakastat?

Kristus opetti, että emme voi palvella kahta herraa, koska toista vihaamme ja toista rakastamme. Kukaan ei voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Onko siis moninaisten kohteiden rakastaminen mahdotonta tai väärin?

Kristus opetti myös, "rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi". Tämä antaa vihjeen asioiden oikeasta järjestyksestä. Maailma ja siinä oleva hyvä on Jumalan lahja. Niinpä ystävät ja monet muut kauniit asiat ovat Jumalan meille antamia. Jos rakastamme maailmaa sen itsensä vuoksi, palvelemme väärää herraa, maailmasta tulee epäjumala. Mutta, jos muistamme kuka maailman on luonut ja meille lahjoittanut sekä rakastamme Jumalaa, rakkautemme maailmassa olevaan hyvään kasvattaa kiitollisuutta ja rakkautta Häntä kohtaan. Tällöin olemme lujalla maaperällä ja ymmärrämme, että sama lahja on kaikille jaettavaksi tarkoitettu. Näin voimme voittaa itsekkyyden Jumalaa muistamalla.

Copyright © 2008 Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry
Sivuston suunnittelu: Caramida