Nuorten matka Vanhaan Valamoon 22.-24.5.09

ONL järjesti nuorten pyhiinvaellusmatkan Vanhaan Valamoon 22.-24.5.2009.

Matkalle osallistui 10 nuorta ja ohjaajina Saara sekä isä Tuomas. Koska ilmoittautuneita ei ollut enempää innokas ryhmämme liittyi isompaan aikuisten pyhiinvaellusryhmään.

Matkalle lähdettiin Joensuusta linja-autolla aamu seitsemältä. Viimeiset vaeltajat liittyivät ryhmäämme Tohmajärveltä. Rajan ylityksestä selvittiin kommelluksitta. Jo "öljymäellä", heti rajan toisella puolella, kuului matkaajien suusta innostuneita kommentteja: "Ajatelkaa, olen ensi kertaa Venäjällä."

Ruskealan maisemia matkalla Sortavalaan.

Viimeistään Sortavalassa, astuessamme Ensiksikutsutun Apostoli Andreaan muistolle pyhitettyyn laivaan, kaikkien sydän sykki jännityksestä: "näemme Vanhan Valamon ja kohta kuljemme sen kamaralla". Laatokka osoitti jo laivamatkan aikana ankaruutensa. Aurinkoisesta säästä huolimatta kannelle uskaltautuneet saivat kylmän viiman kasvoillensa - viiman, joka kohmetti sormetkin muutamassa minuutissa. Laatokan "meri" huokui kylmää syvistä vesistään.

Näkymä satamasta pääluostarin suuntaan.

Luostarin satamassa kohtasimme toisaalta luostarialueen kauneuden ja toisaalta turisteille suunnatut kojut, joissa myytiin matkamuistoja, kahvia ja pientä purtavaa. Kaikkialla saarella tulimme näkemään toisaalta uskomatonta pyhää rauhaa ja kauneutta sekä jälleenrakentamista ja toisaalta ränsistyneitä hökkeleitä, roskia sekä ruosteisia jäänteitä. Päällimmäisenä kuitenkin edellämainittu kauneus ja pyhyys.

Sisäkehän ja ulkokehän välissä sai vielä kuvata. Hotelli kuvassa vasemmalla.

Majoituttuamme luostarin hotelliin pääsimme kierrokselle itse pääluostarin ympäristöön. Valokuvaaminen oli pääkirkossa ja luostarin sisäkehällä kiellettyä, mikä olikin ymmärrettävää. Luostarissa halutaan taata kilvoittelijoille rauha. Kierroksella tutustuimme ylä- ja alakirkkoon, kuulimme kuoroesityksen, kiersimme talvi- ja kesähotellit ja hieman puutarha-alueilla.

Pääluostarin ja sataman välistä kaunista puistoa.

Vaatimattoman, pyhiinvaellukselle sopivan, kala/kasvis-aterian jälkeen siirryimme hetkeksi kirkkoon ehtoopalvelukseen. Kreikkalaisten vieraiden takia palveluksen aikataulu oli kuitenkin yllättäen muuttunut eivätkä kaikki ehtineet palvelukseen ollenkaan.

Ruoka tarjottiin yllättäen kertakayttöastiosta. Matkan ainoa miinus tuli epäekologisuudesta.

Illasta kävimme vielä nuorten kanssa igumenien hautuumaalla Kaikkien pyhien ja uskossa kilvoitelleiden martyyrien muistolle pyhitetyn kirkon ympäristössä. Ennen levolle käyntiä kävimme vielä jäätelöllä luostarin satama-alueella.

Igumenin kasvot katkenneen oksan paikalla igumenien hautausmaalla.

Aamu alkoi liturgialla, josta jouduimme poistumaan kesken ehtiäksemme aamupalalle. Aamupäivän ohjelmassa oli kaksi vaihtoehtoa: kävely Nikolaoksen Skiitalle tai venematka Pyhityssaarelle. Pyhityssaari tunnetaan Aleksanteri Syväriläisen kilvoittelukehtona. Tutustuimme kirkkoon, pyhän Aleksanterin kilvoitusluolaan ja joimme vettä saaren kaivosta ammentaen. Pikaisesti tapasimme myös skiitan johtajan isä Vasilin. Osalla ryhmästämme oli onni nähdä myös Laatokan Norppa Pyhittäjä Aleksanterin kilvoitusluolan edustalla Laatokan vesissä. Kirkon vieressä näimme myös pyhittäjän itselleen kaivaman haudan, joka jäi luonnollisesti käyttämättömäksi Aleksanterin perustettua luostarin Syväriin.

Pyhiinvaeltaja kurkkaa pyhittäjä Aleksanterin kilvoitusluolasta.

Palattuamme pääsaarelle lähdimme Niikkananlahdelle. Paikalla tutustuimme Jerusalemin skiittaan, jossa sijaitsi aikoinaan Valamon poikakoti ja koulu. Nykyisin skiitalla asuvat oppaat. Alakirkko on pyhitetty Herran Haudan muistolle. Kirkosta löytyy Kristuksen hautaluolan kopio, jonka äärellä veisasimme suuren lauantain troparit. Yläkirkossa (ylösnousemuksen muistolle) kajautimme pääsiäistroparin - vietettiinhän Valamossa vielä viimeistä pääsiäisajan viikonloppua.

Vanhan Valamon poikakoti toimii nykyisin oppaiden asuntolana.

"Valamo 1908" tiilen leima kertoo rakennuksen iän.

Seuraava kohteemme oli Getsemanen skiitta, jonka äärellä keskustelimme ristin kärsimyksistä ja muistelimme Herran yksinäistä rukoushetkeä Getsemanen puutarhalla. Eräs pyhiinvaeltajista kertoi tapauksesta, jossa sairas ihminen oli hikoillut verta kuten Herra puutarhassa rukoillessaan.

Getsemanen skiitan kirkko oli kovin tutun oloinen ainakin joensuulaisille pyhiinvaeltajille.

Getsemanelta jatkoimme Igumenin lammelle, jonka äärellä igumeni Damaskin oli kilvoitellun. Erakkomajan kivijalka oli vielä nähtävillä. Kauniin lammen äärellä sijaitsi pieni munnkin asumus ja hirsinen Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin kirkko. Kirkko tuoksui ihanasti savulle. Täältä osa ryhmästä palasi autolla pääluostariin joidenkin jatkaessa samaa matkaa jalkaisin noin kuuden kilometrin matkan. Pääluostarille tultuamme tarjoutui vielä tilaisuus piipahtaa Kaikkien pyhien ja Smolenskin skiitoilla.

Konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin kunniaksi pyhitetty kirkko.

Pitkän päivän päätteeksi kävimme aterialle ja sen jälkeen siirryimme vigiliaan, jossa urheimmat jaksoivat olla kello 23 tienoille. Tässä vaiheessa polyeleo oli lopuillaan. Läpi vigilian, muutamia taukoja lukuunottamatta, neljä pappismunkkia otti vastaan synnintunnustuksia. Kaikki tekniset järjestelyt ja kynttiläkruunujen sytytykset sujuivat kauniisti ja kiirehtimättä pitkän palveluksen aikana. Polyeleoon ja litaniaan palvelevan papiston toimituskohdille tuotiin etukäteen matot, joilla seisoa. Vigilian kauneus ei jättänyt kieltä osaamattomiakaan kylmäksi ja kaikki matkaajat ihastuivat valamolaisen kirkkolaulun hartaaseen sävelmaailmaan.

ONL:n ja suomalaisten rakentama tsasouna Smolenskin skiitalla. Kirkon korjauksen myötä tsasouna jäi pois käytöstä.

Sunnuntaiaamu alkoi aamiaisella, josta siirryimme liturgiaan. Liturgia eteni rivakasti kunnes alkoi papiston ehtoollinen. Sen aikana ihmiset kunnioittivat ikoneja ja luettiin ehtoolliselle valmistavia rukouksia. Pitipä yksi pappi vielä saarnankin, jonka aikana monet venäläiset pyhiinvaeltajat itkivät. Itse emme ehtoolliselle osallistuneet, jos olimme syöneet aamupalan tai synnintunnustus oli käymättä.

Tämän lähemmäs ei pääkirkkoa päässyt kuvaamaan. Kuvaaminen oli luonnollisesti kiellettyä myös palvelusten aikana.

Liturgian jälkeen olikin aika sanoa hyvästit Valamolle. Paluumatkalle lähdimme Patriarkka Aleksei II nimisellä laivalla. Sortavalassa piipahtaaksemme kirkossa, jossa olikin menossa asken poisnukkuneen papin ruumiinvalvojaiset. Poistuimme kirkosta kohteliaasti häiritsemättä surevan seurakunnan rauhaa. Suomen puolelle palasimme viiden aikoihin ja Joensuun linja-autoasemalle loppui matkamme noin puoli seitsemältä.

Tällaisella laivalla matkamme Sortavalan ja Valamon välillä sujui turvallisesti.

ONL kiittää matkan oppaita ja pyhiinvaeltajia hyvin sujuneesta ja hengellisesti virkistävästä matkasta. Valamosta lisätietoa luostarin virallisilta sivuilta: http://valaam.ru/en/ Sivustolla on paljon tietoa luostarin historiasta, matkailusta. Lisäksi sieltä löytyy laaja kuva-arkisto ja valamolaista kirkkolaulua mp3 muodossa.